Koska uusia juttuja ei tällä hetkellä synny, palataan listaani tekemättömistä postausaiheista. Yksi niistä on ollut minireissumme Saimaalle, jossa vietimme muutaman tunnin myös Angry Birds Activity Parkissa. Tuo sisäleikkipaikka löytyi heti majoitustamme vastapäätä ja tytöt vaativat päästä niin uimaan kuin vihaisten lintujen kanssa leikkimään ja arvoin, kuinka jaksavat. Hyvin ja kotimatka oli tuon kombon jälkeen hyvin hiljainen!

Angry Birds Park löytyy aivan Saimaan kylpylärakennuksen vierestä ja kattaa sisälleen yllättävän paljon leikkitilaa, mitä ei aluksi arvaakaan. Alakerrassa on pallomeri, liukumäkiä, putkia ja polkuautoja, sekä meidän perheen suosikiksi muodostunut köysirata, jonka varrelle pystyi rakentamaan tuhottavia torneja. Siinä sitten luisuimme vuorotellen päin possutorneja koko perhe innosta hihkuen!

Meidät yllätti yläkerta, joka oli valtavan avara ja valoisa ja sieltä löytyi vähän enemmän isommille puuhaa. Oli laserluola, jossa piti väistellä säteitä, hurjempia liukumäkiä, kiipeilyseinä, jalkapalloverkot ja valtava ilmalla täytetty patja, jonne sai tornista hypätä. Siitä näytti muodostuvan esikoisen ja isänsä suosikki.

Nyt päästäänkin siihen osuuteen, mikä ehkä kuvistakin välittyy. Paikassa viihtyi kyllä hyvin koko perhe ja tekemistä on mielestäni todella monen ikäiselle, mutta mies tuntui olevan ihan liekeissä. Se on tietysti mahtavaa, että paikka tarjoaa eri ikäiselle virikkeitä ja toisekseen minusta on mahtavaa, että tytöillä on isä, joka tekee ja menee täysillä lastensa kanssa. Sitä on ilo katsoa. Mutta. Välillä olen vähän huolissani tuosta touhosta, joka kai on aikuinen mies ja osaa huolehtia itsestään, mutta kun ei tunnu pelkäävän tai varovan mitään. On jo kerran murtanut varpaansa leikkiessään parivuotiaan lapsensa kanssa.

Siispä hänen tehdessään hienoa hyppyä alas tornista kuului laskeutumispatjalta ähinää ja mutinaa ja mietin, että menikö hän lattiaan asti ja satutti itsensä. Sitten kiipesi esiin ja linkkasi eteenpäin valittaen, että hienoa hyppyä tehdessään potkaisi varpaansa lähtötelineisiin ja valitteli sitä sitten useamman päivän ihmetellen mustunutta pikkuvarvasta. Olen ihan hirveä, mutta oli vaikeaa pidätellä naurua, ketäköhän minun olisi pitänytkään puistossa vahtia ja varoitella?

Joka tapauksessa, iltapäivä oli kiva ja puistossa riittää pitkäksi aikaa tekemistä, jos ulkoilukelit eivät suosi. Me lähdimme sieltä suoraan kotimatkalle lasten uuvahtaessa unille ja miehen valitellessa niin varvastaan kuin selkäänsä, jonka oli telonut rymytessään vesiliukumäessä edellisenä päivänä esikoisen kanssa. Että olkaa varovaisia, jos menette aikuiset leikkimään!

Onko Angry Birds Park monelle tuttu, näitähän löytyy muualtakin Suomesta? Iloista ja aurinkoista keskiviikkoa jokaiselle!

*sisäänpääsyt puistoon saatu

Kun on lähdössä reissuun, täytyy kaappi saada tyhjäksi, eikä oikein uusia ruokia viitsi tehdä. Niinpä ajatus valmiina tilatusta ruoasta päivä ennen reissuun lähtöä tuntui enemmän kuin hyvältä idealta. Mitä muuta sitä tarvitsee ihanaan kesäiltaan, kuin sen, että voi istuskella omalla pihalla lasten leikkiessä, ruoka toimitetaan valmiina ja oikeastaan juuri astioitakaan ei tarvita? Juodaan kylmiä juomia, syödään leikkien ja jutustelujen lomassa ja nautitaan ulkoilmasta. Seuraavana päivänä voi startata reissuun jääkaapin ollessa tyhjä.

Tällä reseptillä menimme lauantai-illan pakkailujen lomassa. Sovin Pizza-Onlinen kanssa yhteistyön ja totesin, että nimensä mukaisesti siellä on tarjolla hyvinkin paljon pizzerioita, mutta löysin pizzerian, jonka listalta löytyi niin salaatteja, kebabia, pizzoja, pastaa, wingsejä ja hampurilaista. Ristorante Cappricciosa Pyynikiltä antoi monta vaihtoehtoa porukalle, sillä kutsuimme myös ystäväperheen mukaan syömään ja lapset saivat leikkikavereita. Kynnys pyytää ystäviä syömään madaltuu aika hyvin, kun ruoka tulee valmiina kotipihaan. Lapset olivat niin odottaneet pizzabileitä pihalla!

Tilasimme siis kaikenlaista, falafel-, tonnikala- ja kanasalaattia, rullakebabia, pizzaa sekä kanapastaa. Kaikki kehuivat ruokia ja erityisesti kanapasta sai kovasti kehuja. Falafelit olivat minusta vähän jauhoisia, mutta pizzat puolestaan erinomaisia. Kaikki tilaukset pitivät kutinsa ja ruoka saapui alle tunnissa. Tilauksen kanssa jouduin vähän taistelemaan, johtuen kahdesta eri saamastani koodista ja tilaukseen sai käyttää vain yhden, mutta normaalistihan tällaista ei tule vastaan. Kuljetuksesta perittiin vitosen lisämaksu, eikä noutomahdollisuutta ollut, eli se piti sitten mukisematta maksella. Kaksi kertaa, kun jouduin tekemään kaksi eri tilausta koodien takia, eli tämä oli vähän hölmö juttu.

Mutta mitä pienistä, ruoat olivat hyviä ja ilta onnistunut! Kiitos kavereille seurasta, pikkutytöillä oli upeat pukuleikit koko illan ja ruokaa riitti vielä seuraavallekin päivälle!

Onko sinulla kokemuksia Pizza-Onlinesta? Mikä on oma noutoruokasuosikkisi?

*yhteistyössä Pizza-Onlinen kanssa

Vaikka lomailemme jälleen all inclusivessa, on kahta viikkoa mahdotonta olla paikallaan. Siispä teimme kuten viimekin vuonna ja vuokrasimme auton tälläkin lomalla, pienen auton vuokra ei montaa kymppiä päivässä kustanna ja ajaminen on helppoa, jos vain rohkenee tuohon ”vääränpuoleiseen” liikenteeseen. Mietinnässä oli, mihin menisimme, kun viime kerralla kävimme muun muassa Larnakassa ja Nikosiassa. Haaveilin jälkimmäisen ihanista kaupoista, mutta niiden takia ei kannata lapsia ajeluttaa päivää autossa. Nimittäin verrattuna viime vuoteen sitä ”haluamme vain uida”-rutinaa oli paljon enemmän, joten mietiskelimme lähikohteita. Päädyimme ajelemaan reilun tunnin matkan Limassoliin ja käymään matkalla viinitilalla.

Päivä oli niin kiva, että päätin kohdetta muillekin suositella! Viinitilalla ollessamme satoi ihan kunnolla ja päivä oli pilvinen myös Limassolissa, mutta iltaan mennessä kirkastui. Emme ehtineet kovin kauaa olla Limassolissa, mutta jäin haikailemaan juoksulenkistä rantaboulevardilla sekä kala-aterioista satamassa. Kiertelimme satama-alueita, joissa oli hullun kalliita merkkikauppoja, mutta ruoka ihan edullista. Söin reissun parhaat kesäkurpitsapullat ja halloumit Mediterraneo-nimisessä ravintolassa (oli muuten vain alkupala ja näyttää ihan jälkkäriltä!). Tytöt innostuivat leikkipuistosta ja patsaspuistosta ja koko perhe heilui ulkona olevissa kuntoilulaitteissa. Ihanan näköinen rantakin olisi löytynyt. Puhumattakaan suloisista kaupoista ja herkkujutuista, joita löytyi vieri vierestä.

Limassolin satama oli niin kaunista aluetta, että siellä olisi tehnyt mieli vaeltaa loputtomiin kameran kanssa. Ihanan ”oikean” näköistä Kyprosta verrattuna näihin turistialueisiin. Tykkäsin kyllä viimekin vuoden retkistämme, mutta olipa tämäkin todella kiva piipahdus! Satamasta löytyi muuten helposti myös parkkihalli, joka toimi moitteetta.

Suosittelen siis lämpimästi käymään! Nyt meillä (miehellä) onkin pyörä vuokralla, oli eilen sotkenut ekat 50 kilometriä sillä menemään, melkein harmittaa ettei ole näkemässä mitä maisemia hän kokee!

Onko Limassolissa käyneitä?

No mikä oli parasta lomalla, kysyi mies viimeisenä päivänämme. Mielessä vilahteli vastaukset auringosta kahdenkeskisiin hetkiin parvekkeella, uimisesta aamuseiskan hiljaisiin lenkkihetkiin. Mutta tiesin silti heti, mikä oli parasta. Se, että olimme yhdessä niin paljon. Tytöt ottivat kaiken irti isästään. Kun päivistä putoaa ruoanlaitto, pyykkäys ja muut velvoitteet, on vain aikaa olla yhdessä. Molempien lasten kanssa, miehen kanssa, nelistään, kaikkia eri komboja ehdittiin toteuttaa. Sitä ehtii tutustuakin lapsiinsa täysin eri tavalla, kuin arjen pyörityksessä ja pitää rauhassa sylissä, kävellä käsi kädessä ja vain leikkiä ja puuhata. Tytöt ovat kaivanneet isäänsä talvella hirveästi ja minä vuodatin salaa onnenkyyneleitä aurinkolasien takana, kun katselin heidän puuhiaan. Montako kertaa kiitin mielessä perheestä ja lomasta.

Isi on päästetty takaisin töihin ja laukut odottavat purkajaansa, joten ei kai se auta kuin ryhtyä hommiin. Kiitos, kun elitte reissua mukanamme Instan kautta ja ihanaa tiistaita kaikille! Onko siellä loma edessä pian?

Kaupallinen yhteistyö Zones by Särkänniemen kanssa

Ensiksi: pakko sanoa, että ystävät ovat kyllä parhautta. Ja sama lasten kohdalla, on aivan parhautta nähdä kaverusten kirmaavan yhdessä paikasta toiseen ja kävelevän käsi kädessä. On myös mahtavaa, kun on samaan aikaan kotona olevia äitikavereita, jotka pääsevät lähtemään seuraksi, kun meidät kutsuttiin tutustumaan uuteen Zones by Särkänniemeen, joka sijaitsee Lempäälän Ideaparkissa. Olimme itse lähdössä innoissamme, mutta into triplaantui ystävien myötä. Näin testiryhmässämme oli mukana äitien lisäksi 1-, 2-, 4-, 5-, ja 6-vuotiaat lapset, aika hyvä testipoppoo!

Kun perjantaiaamuna saavuimme heti kymmeneltä paikalle, totesimme aamun ja arkipäivän olevan ihan paras aika tulla. Olimme otettuja, kun puiston johtaja Maria Eskelinen toivotti meidät tervetulleiksi kädestä pitäen ja tilaa temmeltää löytyi, eikä laitteisiin ollut äkkiseltään aamusella jonoa. Saimme olla todella rauhassa, tosin kaksi ekaa tuntia oli avoinna vain Kid Zone, josta löytyy mm. entisiä Hoplopin kiipeilyjuttuja ja liukumäkiä, karuselleja ja Funparkista tuttu juna sekä pomppulinnoja. Hyvinpä lapset siinä hyörivät 1,5 tuntia, jonka jälkeen suuntasimme jo syömään. Herkkupuoli on kattava ja ruokana oli valittavana hodareita, salaatteja sekä täytettyjä leipiä. Tykkäsin jälkimmäisistä kovasti, ainoa mitä kaipasimme pienille oli maito, sitä ei ollut vaihtoehtona juomissa.

Josko tähän väliin kertoisin, mistä Zonesissa on kyse? Entisen Funparkin tiloihin on avattu sisähuvipuisto, joka on jaettu useaan zoneen eli alueeseen. Lipun voi ostaa koko alueelle (21e) tai valita vain yhden zonen (13e). Kid zonelle pääsee lisäksi aikuinen ilmaiseksi alle 10-vuotiaan lapsen kanssa.

Lisäksi löytyy family fun zone, action zone, game zone ja syömiseen pyhitetty eat and sweet zone sekä chill zone aikuisille, jossa näimme yhden aikuisen torkkumassa! Ooh! Todellista chillausta, ehkä sitten joskus!

Me aloitimme koluamisen lasten alueelta ja ensi vaikutelmani paikasta oli, että siellä oli hurjasti tilaa ja värimaailma oli ihanan raikas. Tykkäsin värikimarasta ja yleisilmeestä ja lattiassa menevät metrokarttaviivojen näköiset viivat johdattivat halutulle alueelle. Sitten koitti yllätys: vaikka tilassa oli niitä samoja laitteita, mitä edeltäjässä Funparkissa käytettiin, säännöt olivat muuttuneet. Olin luvannut 2-vuotiaalle, että pääsee laitteisiin, mutta paikan päällä selvisi, että minimitta on 100 cm. Ei edes aikuisen seura auttanut. Lapsille oli vaikeaa selittää, mikseivät päässeet samaan junaan kuin Funpark-aikana, vaan pieni hurjapää, joka rakastaa laitteita itki aidan takana katkerasti.

Onneksemme lastenalueelta löytyi muun muassa sähköautoja ja karuselleja, jotka eivät nyt tarvinneet mitään poletteja toimiakseen, vaan toimivat loputtomiin napin painalluksella. Se lohdutti kahden taaperomme harmitusta. Siirtyessämme muille alueille he unohtivat laitetuskan ja keskittyivät keilaamaan, hohtominigolfaamaan ja hyppimään trampoliineilla. Isommat innostuivat ehkä eniten laserhuoneesta, minä kävin itsekseni taaperon kanssa laulamassa karaokea (joo, siellä on karaokehuoneitakin, anteeksi jos rikoin tärykalvonne Instastoriesin puolella!) ja ihastelimme porukalla hohtominigolfia, huikean hieno alue! Lasersotaan asti emme edes ehtineet!

Suurimman suosion kolmella isommalla taisi saada Family fun zone, jossa oli huvipuistolaitteita pienille. Kysyttäessä mikä oli kivointa, tähtitornilaite oli tyttöjen mielestä ykkönen! He kiersivät kaikki laitteet ja esikoinen, joka jää sentin siitä 120cm mitasta pääsi muuten menemään yksin, mutta lohikäärmevuoristorataan hän tarvitsi aikuisen. Toisaalta taas joihinkin laitteisiin oli 100 cm pituusraja, mutta 7 vuoden ikäraja. Eli kannattaa tarkastella noita rajoituksia suunnitellessaan reissua, vauhdikas 2-vuotias ei tyytynyt seikkailupuoleen liukumäkineen isompien juostessa laitteissa. Onneksi löysin 3D simulaattorin Family funin puolelta, jossa hän sitten istua kökötti täristämässä ilmoittaen ”haluan uudestaan”. Tässä vaiheessa taaperokaveri nukahti jo ja isommat kiljuivat tornissa niin että paikka kaikui. Kaikki tuntuivat olevan iloisia!

Siellä ne isot sitten juoksivat. Pyörimässä donitseissa, kömpimässä laserhuoneessa, keilaamassa, hyppimässä ja kiipeämässä. Olin jotenkin ajatellut, että saisin kuopuksen päikkäreille autoon, mutta vielä mitä. Viiden tunnin jälkeen meno ei ollut hyytynyt mihinkään ja yritin rauhoitella hommaa jädeannoksilla. On muuten hieman hitti tuo jätskibaari, jossa otetaan pehmistä, karkkeja, kastikkeita ja strösseleitä itse kippoon. Siinä kun istuimme rauhassa jätskiemme ääressä, mietin että ihana hengähdyshetki – kunnes lapset jo hönivät omansa ja täpisivät takaisin keinukaruselliin. Pois heitä ei saanut, yrittäessäni kysellä mikä oli kivaa (tai vaihtoehtoisesti oliko joku tyhmää?) ei isommalta saanut muuta vastausta kuin kivaa oli, kivaa oli, mennäänkö uudelleen? Uskonkin, että täällä viihtyy tuollainen yli metrinen ihan loistavasti tai riippuuhan se toisaalta lapsen luonteestakin – meidän kaikki laitteet Kyproksella läpi riehunut taapero ei ymmärtänyt selitystä pituudestaan.

Kuuden tunnin jälkeen pääsimme kotiin ja intoa olisi vielä riittänyt. Eli jos kaipaat sadepäivälle tekemistä, niin täällä saat kyllä kulumaan koko päivän! Rannekkeella voi vielä lähteä uloskin, minä jätin 4/5 lasta kaverille ja kipitin tekemässä välillä yhden pikaostoksenkin. Kätevää!

Onko moni ehtinyt testaamaan juuri avatut kaikki zonet? Tai käynyt puistossa? Nyt siihen olisi huima mahdollisuus, sillä saan arpoa kahdelle lukijalle 2 päivälippua Zonesiin. Täällä blogin puolella arvon yhden voittajan ja osallistua voit, kun kommentoit postauksen alle, tykkäätkö sisäpuistoista, mikä on suosikkisi? Yhdelle kommentoijalle arvon 2 lippua. Toiset 2 lippua lähtee arvontaan facebookin puolella, toki voit osallistua molempiin arvontoihin! Arvonnat ovat auki juhannukseen 23.6.2018 klo 18 asti, on sitten esimerkiksi lomalla aikaa tutustua paikkaan.

Onnea arvontoihin ja kivaa viikonloppua!

Maanantaina piti olla hurja sadepäivä, kun katsoimme ennustuksia. Aiemmin oli sovittu tuolle päivälle Särkkä-reissu ja aloimme miettimään homman perumista. Reissu oli kuitenkin sovittu kauempaa saapuvien pikkuveljen ja kälyn kanssa, joten siitä pidettiin kiinni ja todettiin, että sittenpähän ei tarvitse jonotella, kun olemme puistossa sateella! Koko edellisen yön valvoskelin ja jännitin, mutta en sadetta vaan jotain muuta.

Maanantaiaamu valkeni, aurinko paistoi ja odotettu seuramme saapui. Kuopus ilmoitti menevänsä possujunaan ja teeastioihin, esikoinen odotti Tukkijokea. Aloitimme päivämme Näsinneulasta, sillä huvilaitteet eivät olleet vielä auki. Kälyn ensi kerta muuten tuolla tornissa, jo oli aikakin nähdä Tampere tuosta upeasta vinkkelistä! Kello 12 laitteet aukesivat ja ryntäsimme aloittamaan turneemme. Kaikki piti saada käytyä. Ja tässä oli se syy, miksi valvoskelin.

Minä olen nimittäin pienestä pitäen kiertänyt kaikki laitteet Särkässä. Mieluiten noin 10 kertaa putkeen. Kun uutuus on avattu, se on juostu heti testaamaan. Vedoten ikääni, lapsiin ja muuhun mahdolliseen olen kuitenkin skipannut kaksi uutuutta, Hypen sekä X:n. Mies on testannut molemmat ja houkutellut minua matkaan. Viime syksynä jäi oikein harmittamaan, etten muka pysty, kun rakastan niin kieppua laitteissa. Hypen korkeus vei jalat alta pelkästään katsoessa. Olin päättänyt, että tällä reissulla käyn ne kaikki laitteet, myös nuo kaksi liian hurjaa. Polvet tutisivat, kun katselin Hypeä, joka syöksyy 46 metrin korkeuteen 100 kilometrin tuntivauhtia.

Mutta hätä ei ollut tämän näköinen, sillä Hype oli vuorossa vasta viimeisenä! Mies oli nimittäin luvannut tulla suoraan töistä viemään minut noihin hurjiin laitteisiin, joten koko päivä oli aikaa jännittää ja kiertää kaikki muut! Tytöt aloittivat kierroksensa karusellista sekä perinteisestä possujunasta ja seisoessani kaksimetrisen veljeni vieressä muistelin, kuinka mekin ajelimme 1990-luvulla tuolla legendaarisella laitteella. Nyt hän tuntui innostuvan jo karusellissa ja oli myös päättänyt käydä Hypessä, en tiedä kumpaa jännitti enemmän.

Kiersimme laitteita järjestyksessä auringon paistaessa ja jonoja oli maanantaiaamuna ihanan vähän. Muutos viime vuodesta oli hurja: esikoinen jäi pari senttiä alle 120 cm:n maagisen rajan, eikä näin päässyt odottamaansa Moto Geehen, mutta samalla hän kieltäytyi menemästä lällyjuttuihin siskon kanssa, kuten Leppäkerttuihin. Hän kyseli jatkuvasti mihin pääsee yksin ja kun sanoin, että esimerkiksi Kantti X Kantti-autoihin, naama loistaen hän totesi ”WAU!”. Sitten eno ajeli pikkusiskon kanssa eri autossa kuin esikoinen, joka halusi mennä ehdottomasti YKSIN kaikkeen mihin pääsi. Ensi kesänä onkin sitten jo hurja meno! Viikinkilaivassakin 5-vuotias enää vain hymyili, siinä missä pari vuotta sitten kirkui pää sylissäni. Pikkusisko kävi kaikki mihin pääsi alle metrin mitassaan ja hymyillen nautti niistä, mutta kyllä ne kasvavat äkkiä!

Kiertäessämme laitteita tunnista toiseen iski nälkä ja olisin halunnut testata uuden buffet-ravintola Riemun, mutta sweet and sour-kana ja tonnikalaperunat eivät innostaneet lapsia, joten päädyin ensimmäistä kertaa ikinä Pellen Pizzeriaan. Miten on mahdollista, ettemme ole käyneet siellä ikinä! Pizzabuffa yllätti positiivisesti ja vegaaninen Vebab-pizza oli sekä minun että kälyn suosikki, todella maukas! Ja voin vinkata, että pizzerian vieressä oleva Trombi ei ollut ihan ykköslaite syömisen jälkeen, mutisimme veljeni kanssa siinä mahallamme maatessamme, käyköhän tässä huonosti.

Nautimme päivästä hurjasti, söimme pehmikset, juoksimme kaikki laitteet ja itse kiinnitin huomiota Särkänniemen yleisilmeeseen, joka on todella onnistunut. Värejä on lisätty hurjasti ja alue on todella hieno Hypen ympärillä. Kukkaisviikot tekivät ilmeeseen ihan oman lisänsä ja perhospenkit sekä istutukset ovat kauniita!

Sitten tulikin yks kaks se iltapäivä ja mieskin saapui paikalle. Hypeen ei tarvinnut jonottaa kuin yhden kierroksen verran ja kävellessäni kohti vaunua tunsin aitoa, ihan hirveän kovaa pelkoa ja jalkani olivat makaronia. Huusin suunnilleen jo silloin, kun laite oli vielä paikallaan. Pelkäsin eniten sitä korkeutta. Ja sitä, etten tiedä miltä homma tuntuu, kyllä on hurjaa heittäytyä tuntemattomaan. Laitteen ampaistessa matkaan huusin kuin syötävä ja sen ollessa korkeimmalla kohdalla jalat olivat velliä. Kun se ampaisi alamäkeen huusin äitiä. Aikamoinen alkukantainen reaktio. Ja hetkessä kaikki oli ohi, nauroin ihan hepulissa noustessani kyydistä ja totesin, että pakko mennä uudelleen, meni ihan hepuliin koko reissu. Ja niin me mentiin miehen kanssa etupenkkeihin ja uudelleen taivaalle. Toisella kertaa katselin jo ympärilleni, en huutanut äitiä, mummoa tai muitakaan sukulaisia ja jopa nautin kyydistä. Korkeus on pelottavaa, mutta kyyti pehmeä.

Sen jälkeen voitettiin sitten X ja se tuntui jo matalalta Hypen jälkeen ja jotenkin leppoisalta, enkä kirkunut niin kuin olin luullut, vaan katselin yläilmoista alhaalla temppuilevia lapsiani. Fiilis oli ihan huikea, kun oli voittanut pelkonsa ja saanut aikamoisen adrenaliinipiikin!

Päivä päätettiin Tukkijokeen viisi minuuttia ennen sulkemista ja yhtäkkiä se kahdeksan tuntia puistossa oli kulunut. Mieletön päivä taas, eikä oltaisi poistuttu, jos ei olisi ollut pakko. Sain muuten juttua kirjoittaessani kiinni siitä tutinasta, minkä jännitys aiheutti ja hymyilytti, kun ajattelin fiilistä Hypen jälkeen. Huikeaa!

Jos sinä haluat testata huikean Hypen tai X:n tai vaan nauttia päivästä kauniissa Särkässä pehmistä nautiskellen, jätä tähän postaukseen kommentti ja olet mukana kahden Särkänniemi-rannekkeen arvonnassa (arvo 92e). Arvonta on auki aina 27.6.2018 klo 18 asti, eli hyvin aikaa osallistua! Kommentoi alle vaikka mikä on kaikkien aikojen lempparilaitteesi ja muista jättää sähköpostiosoite, se näkyy vain minulle.

Onnea arvontaan ja aurinkoista keskiviikkoa!

P.S. Muista myös vielä muutaman päivän auki oleva Zones by Särkänniemi-rannekearvonta, sekä blogin että facebookin puolella! Molemmissa arvotaan kaksi ranneketta sisähuvipuistoon!

*yhteistyössä Särkänniemi

Siltähän se tuntuu, kun mieli ja tunteet myllertävät. Sisuskalut ovat solmussa ja keskittymiskyky herpaantunut. Istun juomassa itsekseni aamuteetä lasten ollessa viimeistä kertaa kerhossa. Juhannus tuntuu vyöryvän joka kanavasta läpi, mutta en halua tai pysty keskittymään juhannukseen.

Kerho on tosiaan viimeinen. Kuopus ei ehtinyt olla mukana kuin kesäkuun, mutta meni kerhoon aina naama loistaen ja innolla. Esikoinen sen sijaan aloitti tuon 2 x 3h kestävän kerhon täyttäessään 2 vuotta. Ja nyt hän on viisi. Kerhouraa on takana reilusti yli kolme vuotta ja tänään on se ihan viimeisistä viimeisin kerta. ”Äiti mun tekisi mieli itkeä, mua jännittää mennä sinne päiväkotiin” hän sanoi matkalla kerhoon. Teki mieli itkeä ääneen, mutta rohkaisin häntä ajattelemaan nyt ensin kesää, sitten yhdessä aloitamme pikku hiljaa sen tarhan. Hyvin sosiaaliset ja reippaat lapset pärjäävät, haluan uskoa niin. Nielin vimmatusti kyyneleitäni. Kadutti. Miksi minä valitsin tämän jo nyt?

Ja samalla, jo nyt? Esikoinen on syksyllä 5,5-vuotias, kuopusta haluaisin pitää vielä kotosalla. Tarha aloitetaan osa-aikaisesti ja minä alan etsimään niitä ”oikeita” töitä. Jos rahasta ei olisi kyse, olisin varmasti kotona tällä lapset + blogikombolla kouluikään asti. Kun viime päivät on täyttänyt erilaisia kaavakkeita ja tajunnut päivähoitomaksujen suuruuden, arvostaa entistä enemmän tuota rakasta, ilmaista kerhoa, jossa toinen on monta vuotta käynyt.

Jos minulta kysytään rakkaimpia lapsuusmuistoja, niin yksikään niistä ei liity tarhaan. En ollut kauaa tarhassa, mutta sitäkin tarkemmin muistan, miten vihaisia tätejä siellä oli, kukaan ei ehtinyt auttaa ja joka tilanteessa tuntui, että tein jotain väärin. Muutimme Helsingistä Jyväskylään kesken eskarivuoden ja se ulkopuolisuus eskarivuoden ajan oli hirveä, inhosin olla siellä. Kun pääsin ekaluokalle, alkoi jatkuva koulukiusaaminen ja lihavaksi haukkuminen. Elämäni onnellisinta aikaa oli, kun toinen pikkuveli syntyi ja äiti olikin kotona koulun jälkeen, eikä vastassa ollut tyhjä talo ja yksinäisyys.

Näiden muistojen takia olen halunnut pitää lapset kotona. Kun muistan, miten paljon vielä 9-vuotias kaipasi koulun jälkeen äitiä. Vaikka olisin lähtenyt suoraan kavereille leikkimään, sai äidille kertoa mieltä painavat jutut, pyytää auttamaan läksyissä tai syödä hänen tekemänsä välipalan. Joudun tarhauran myötä kohtaamaan myös omat demonini tarha- ja kouluajoilta ja voin vain toivoa lapsilleni pehmeämpää tietä sinne. Olo on kamala, tuntuu kuin tekisin jotain väärää, vaikka heillä saattaa kaikki mennä erittäin hyvinkin.

paita VILA/ housut SOYA CONCEPT/ neuletakki ESPRIT/ kengät Kreetalta/ arskat H&M/ korvikset UHANA DESIGN

Olen siis itkenyt nyt yksin kotona tätä epävarmuutta ja elämänmuutosta. Pelottaa ja nyt näen, miten upeaa aikaa meillä on ollut kotona. Ajoittain hirveän raskasta, ajoittain synkän yksinäistä, mutta paljon myös upeita hetkiä on koettu. Olen kiitollinen, että olen saanut olla kotona ja nähnyt ihan joka ikisen uuden asian heidän elämässään.

Asu puolestaan on tunteikkaalta polttariviikonlopulta, joka lämpeni niin äkkiä, että tuon neuletakin sai heivata pois. Tunteita ja muistoja ovat herättäneet myös kommenttinne eiliseen Särkäniemi-postaukseen, muistan niin hyvin kaikki luettelemanne laitteet Hurvelista (jossa aina joku oksensi) Sky Flyeriin eli Cokikseen ja Jet Stariin, Korkkiruuviin sekä siihen Discopalloon. Voi ysäriä ja muistoja! Käykää ihmeessä vielä osallistumassa arvontoihin!

Sisuskalut solmussa valmistaudutaan siis hakemaan lapset siitä viimeisestä kerhosta. Kuinka siellä juhannussuunnitelmat, mitä meinaatte tehdä? Entä vanhemmat, jaatteko ajatukseni näistä peloista?

Ihanaa alkavaa juhannusta!

Tätä kesää vietetään kyllä ihan hädissään kuin viimeistä kesäpäivää, siltä välillä tuntuu! Ja välillä taas ei, tuntuu että ollaan vaan ja suunnitelmia on todella vähän ja se on juuri hyvä. Olen hirveästi nauttinut ystävien treffaamisesta, sukulaisten treffaamisesta ja etsinytkin kaveritreffejä, sillä esikoinen monesti jo kaveria kyselee. Olen arvostanut suuresti hitaita aamuja ja sitä, että voimme tehdä mitä huvittaa. Vaikka se olisi vain hidas aamu ja päivä puistossa – se saattaa varsinkin ystävien kanssa olla silti todella kivaa. Sitä parasta kotiäitiarkea, kun saa istua hiekkalaatikon reunalla vaikka t-paidassa! Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa, ei siitä pääse mihinkään.

paidat ja hameet POMP DE LUX 
paidat ja tennarit H&M/ housut KAPPAHL/ pinkki lippis POP, musta LINDEX

mekot ja kengät H&M/ lierihattu ZARA

mekot H&M

Miten olemme siis viettäneet kesää? Kyproksen hotellin valitsimme täysin vettä ja uimista rakastavien lasten ehdoilla – siellä oli kerhot, Kyproksen suurin uima-allasalue, leikkejä ja pelejä ja loputtomiin jätskiä. Kun palasimme kotiin, mietiskelin mitä puuhaamme seuraavan kuukauden miehen ollessa töissä, mutta niin ne päivät vain livahtavat ja kivaa on ollut. Tähän mennessä on:

• oltu kavereiden kanssa rannalla
• käyty kummien kanssa Särkänniemessä ja ystävien kanssa eri reissulla Koiramäessä
• oltu aamupäivä ystävien kanssa eri puistossa ja paikasta riippuen käyty sitten jossain lounaalla (Tammelantorilounaat ja tyttöjen rakastama mustamakkara kurvaavat kärkeen)
• testattu ystävien kanssa Ideaparkin Zonesia
• saatu esikoisen ystävä yökylään (malttoivat nukkua toissayönä sitten 6h, mutta kivaa oli :D)
• käyty Mäkkärilounaalla, vain koska siellä oli ponillelut Happy mealissa. Hyvin tapojeni vastaista.
• syöty mansikoita ja herneitä
• grillattu varmaan 20 kertaa, tyttöjen ehdoton suosikki on halloumi, söivät Kyproksella sitä ihan liikaa (liikaa siis suolan vuoksi)
• syöty ihan järkkymäärä jätskejä
• pelattu lautapelejä
• saunottu
• kerätty luonnonkukkia
• esikoinen on osallistunut kaverisynttäreille (ja missannut kolmet (!) päällekkäisyyksien vuoksi!)
• pyöräilty eilen ex tempore-ideana Särkkään iltajätskeille

jumpsuitit H&M
hameet ja t-paidat H&M

farkkuhaalari H&M/ kengät LINDEX

jumpsuitit GUGGUU/ lierihatut ZARA/ ponikengät H&M/ (kuva otettu hetkellä kun joku alkoi kirkumaan, ettei halua seistä siskon vieressä)

mekot H&M/leggarit KAIKO CLOTHING
paidat ja housut KAPPAHL

Vielä olisi toiveissa ja suunnitelmissa:

• grilli-ilta ystävien kanssa (sovittu tietysti viikonloppuun, jolloin kaatosade ja +16)
• esikoisen yövierailu kummien luokse
• tyttöjen risteilyreissu Tukholmaan
• toiveissa päästä kaverin luo yöksi, joka oli meillä jo
• mummilareissu
• esikoisen ja isän telttaretki kaksin
• äidin ja esikoisen leffareissu kaksin
• esikoisen päivän sirkuskoulu

Ohjelmaa on ja ei ole. Olen yrittänyt pyhittää mahdollisimman paljon toiveiden kuunteluun ja sille, ettei tehdä liikaa. Katsotaan sylikkäin piirrettyjä, jos siltä tuntuu. Halataan vartti aurinkotuolissa ja rakastetaan, kuten eilen. On jotenkin sydän ihan pakahduksissa, kun tein eilen työhakemusta ja mietin taas sitä elämänmuutosta. Tämä kesä on siis pyhitetty yhdessäololle ja lapsille, toivoen, että kaikille jää ihanat muistot. On ihanaa katsoa, miten huoletonta kesää tämän ikäiset viettävät ja innostuvat kaikista pienistäkin ideoista helposti.

uikkarit PATPATSHOPPING

uv-puvut MOLO/ My little pony-sandaalit H&M/ lippikset POP (rupesi naurattamaan tämä kuva, äiti kykkii kameran kanssa, esikoinen suuntaa kohti vettä, kuopus keräsi roskia kuten aina rannalla ja mies johtaa joukkoa, josta jokainen on omassa kuplassaan)

Kuvat ovat reissusta, sillä lastenvaatepostausta toivottiin. Monet pitävät minua hörhönä, kun tytöt ovat niin usein samisvaatteissa, mutta onko vähän helppoa pakata, kun miettii toisen vaatekaapin kohdalla mitä mukaan ja sitten vain katsoo pinoja lattialla ja nyppii toisesta kaapista samat vaatteet! Lisäksi luulen, että hyvin lähellä on aika, kun heille ei kelpaa se, että puetaan samikset. Toki reissussa toinen sotki eri vaatteet kuin toinen, aina ei kelvannut yhtä aikaa mekko tai housut ja kaikista asuista ei kuvia tullut, kun eivät olleet innostuneita kuvaamisesta. Mutta tässäpä ehkä jotain ideaa lastenvaatekokonaisuuksista! Yleensä meillä ei ole Henkkamaukkaa näin paljon, mutta ostin muutamia vitosen mekkoja reissuun ajatuksella, että saavat mennä jätskiin, hiekkaan ja mihin vaan, kun ei kahteen viikkoon ole pesukonetta. Tiedättekö miten kävi? Henkkamaukat ovat puhtaita ja Gugguun jumpsuitissa ei irtoa-mangojätskitahra. Niinpä niin, heh!

Mitkä ovat ihanimpia kesäjuttuja teillä lasten kanssa? 

Tällä viikolla eräänä päivänä kävelin kohti Mäkkäriä kolmen lapsen kanssa ja mietin, että vain muutama vuosi takaperin en olisi ikinä nähnyt tällaista päivää koittavan. Että olisin yksin kolmen lapsen kanssa edes hetken. Ja tulipalopaniikin sijaan olin ihan rauhallinen ja kaikki lapset hyvinvoivia.

Esikoinen on pitkään halunnut kaveria yökylään ja mietimme toukokuussa, kuka kaveri uskaltaisi tulla yökylään (kaikki 4-5-vuotiaat kun eivät halukkaita ole yksin vielä tulemaan). Kun vietimme pizzailtaa toukokuussa ja kaveri lähti itkien pois leikkien ollessa kesken juttelimme, että jos Kyproksen jälkeen hän tulisi yökylään. Siitä puhuttiin koko Kyprosreissu. Siitä puhuttiin heti sen jälkeen, joka päivä. Lopulta saimme ajan sopimaan ja kerroin, että kaksi viikkoa täytyy vielä odottaa. Esikoinen oli järkyttyny – kaksi viikkoa, hirveän kauan!

Mutta sieltä se päivä vain tuli. Ostimme karkkia ja pizzatarpeita suurta iltaa varten ja saimme tuliaisina pullia. Tytöt aloittivat välittömästi prinsessaleikit ja 2-vuotias yritti sinnikkäästi pysyä mukana menossa. Laulettiin Antti Tuiskua, tytöt tanssivat, tehtiin pizzaa ja mentiin nelistään saunaan. Saunassa läträsimme niin saunahunajaa ihoon kuin saunatuoksuja kiukaaseen ja minua hymyilytti yövieraamme näyttäessä epäilevältä. Reippaasti hän esikoisen suosituksesta ”tästä tulee pehmeä iho” kokeili saunahunajaa, mutta se piti heti pestä pois. Onneksi en saanut päähäni alkaa markkinoimaan mitään kasvonaamioita pikkutytöille!

Sitten tuli se asia, mistä minulla ei ollut kovin suurta ajatusta etukäteen. Yö. Arvasin, että tytöt höpöttelevät varmasti pidempään ja yö jää lyhyemmäksi kuin normaalisti. Mutta jostain syystä en osannut ottaa lainkaan huomioon sitä, miten tärkeitä rutiinit ovat 2-vuotiaalle. Koska hän on puhunut ja liikkunut niin pienestä, pidän häntä ehkä isompana kuin onkaan. Hän oli totaalisen ihmeissään kaverista makuuhuoneessa. Kun hän alkoi lällättelemään sängystään ja huutelemaan tyhmä-juttuja minulle vasta valkeni, että hän on varmaan vähän mustasukkainen isosiskon jutellessa kaverin kanssa sen sijaan, että höpöttelevät keskenään perusiltajuttunsa. Aikamme rauhoittelimme tilannetta ja tunnin jälkeen taapero siirrettiin kärrynukutukseen, mies kiersi tunnin korttelia 2veen jollottaessa Antti Tuiskua.

Isommat tytöt jatkoivat höpinää. Tunnin jälkeen kannoin nukkuvan taaperon huoneeseen, mutta isompien kikatus herätti hänet ja rumba alkoi alusta. Kello oli tässä vaiheessa 23.15 ja kannoin sitten taaperon alakertaan. Isommat hiljenivät vähän ennen puoltayötä ja taas alkoi taaperon nukutus. Hän luovutti lopulta 00.30. No, nukkuvat pitkään aamulla ajattelin.

Seuraavana aamuna heräsin kello 6.55 siihen, että lastenhuoneessa on täysi remu päällä. Ei se yö venynyt aamustakaan, mutta yllättävän hyvin tytöt jaksoivat päivän painaa. Hassua, miten hölmö sitä voi ollakaan omien lapsiensa suhteen ja tämä yövierailu avasi silmiäni sen suhteen, miten tärkeää rutiinit pienelle ovat ja miten jatkuvasta tappelusta huolimatta tärkeä isosisko on. Olin itsekin vähän silmät ristissä, mutta hirveän onnellinen samalla tyttöjen sisarussuhteesta ja siitä, että esikoinen oli niin onnellinen kaverista. Hän pyyteli kaveria jäämään vielä toiseksi yöksi, eivätkä he tuntuneet kärsivän lyhyestä yöstä (no, aikamoiset päikkärit vetivät kyllä sitten iltapäivällä).

Niin siis siihen paniikkiin palatakseni. Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta lapsista ennen omiani. Ei minkäänlaista. Olin hoitanut kummityttöä yhden päivän kerran ja olin kokovartalopaniikissa koko sen päivän, kun en ymmärtänyt, mitä lasten kanssa tehdään. Tämä viisi vuotta kotiäitinä on tutustuttanut minut moneen lapseen ja moni kaveri ympärillä on saanut lapsia. On hirveän kivaa, että kavereilla on saman ikäisiä lapsia, joiden kanssa leikit sujuvat. Ei pelottanut ottaa lainalasta yökylään, mutta viisastuinpahan sen verran, että ensi kerralla pitäisi keksiä uudenlaiset yöjärjestelyt.

Jotenkin siinä lasten kanssa kävellessä tuntui ihan hurjalta, kun aloin miettimään mitä on tapahtunut. Olin juuri itse lapsi ja rakastin olla yökylissä. Eniten varmasti yövyin parin viikon takaisen polttarisankarin luona ja hän meillä, mutta Helsingissä asuessakin ehdin kiertää monet naapurit. Tajusin, että olin silloin juuri saman ikäinen kun esikoinen on nyt. Mihin aika kului? Onko päivää, ettei lasten kanssa pysähdy miettimään tätä?

Tämä viikko oli kokonaisuudessaan todellinen ystäväviikko, näimme vaikka ketä. Olin eilen vieraiden lähtiessä jotenkin pohjattoman kiitollinen ja sanoin monta kertaa, että ovatpa nuo eiliset vieraatkin ihania ihmisiä. Ja lapsensa suloisia. Onko olemassa parempaa kuin kesä ja ystävät?

Mitä kokemuksia sinulla on yökyläilystä? Omista tai lasten? Aurinkoista viikonloppua ystävät ruudun takana!

Terkkuja Tukholmasta! Esikoinen oli Helsingin kummilassa yökylässä viikonloppuna ja kävi Luonnontieteellisessä museossa ja oli tuosta reissusta hurjan innoissaan. Suositus siis sillekin kesätekemisenä! Treffasimme Helsingissä ja vietimme kivan päivä Tukholmassa-risteilyn äitini kanssa, siitä lisää myöhemmin, mutta nyt niitä Suomen kesävinkkejä. Kyselin teiltä vinkkejä tässä arvontapostauksessa lomatekemisiksi ja huomasin, että useampi teistä toivoi Ahvenanmaan sekä saariston vinkkejä. Myös Tykkimäkeä ehdoteltiin useammassa kommentissa. Kiitos kaikille vinkeistä! Nämä kommentit saivat minut tajuamaan, miten moni postaus menee ohi tai moni teistä saattaa olla uusi lukija, joten koosteet olisivat varmasti välillä ihan paikallaan. Siispä päätin tehdä tähän väliin vain vinkkilistaa niistä jutuista, joita olemme kesäisin Suomessa tehneet, jospa joku saisi inspiraation! Viime vuonna käytiin niin Tykkimäessä kuin Ahvenanmaalla ja sitä edellisenä kesänä piiphdimme Turun saaristossa. Poimi otsikkojen alta vinkkini!

HELSINKI
Linnanmäki: http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/2015/06/30/kiitos-rakas-lintsi/
Relove: http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/2016/08/04/aarreaitta-nimeltaan-relove/
Löyly: http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/2016/08/13/loyly-yllatti-ruoallaan/
Korkeasaari: http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/2015/07/15/kuplat-helsingin-ylla/

TUURI, ÄHTÄRI
Ihana majoitus: http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/2015/07/25/rauhan-tyyssija-lakeuksilla/
Ähtärin eläinpuisto: http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/2015/08/05/hei-me-mennaan-ahtariin-nalleperheen/
Tuurin kyläkauppa: http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/2015/08/06/kuka-kay-tuurissa/

IHANA FISKARS

Kuvankaunis Fiskars Village

PORVOO

Kesän kuumin päivä Porvoossa

Porvoon makuelämykset ja pettymykset

Makunautintoja Porvoossa

TURUN SAARISTO

Rengastien parhaat vinkit testissä

Saariston romanttisin majoitus

AHVENANMAA

Tapahtui kerran juhannusaattona Ahvenanmaalla

Missä syödä Ahvenanmaalla?

Mitä tehdä lasten kanssa (ja muutenkin) Ahvenanmaalla?

JYVÄSKYLÄ KESÄLLÄ

Wakeboarding, viskijäätelö, lakut… Aurinkoinen Jyväskylä!

Naissaari: http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/2016/07/23/suloinen-naissaari/
Ysitien lemmikki: http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/2017/07/19/lapsuudenmuistojen-paivitys-ysitien-lemmikissa/
Teeleidi: http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/2017/07/06/teeleidin-onnistunut-muutto/

PIRKANMAA
Kiviniitty: http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/2016/06/05/pupuja-ja-noitia-kiviniityssa/
Muumimuseo: http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/2017/06/22/maailman-ainoa-muumimuseo-aukesi/
Herra Hakkaraisen talo: http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/2016/02/03/elamysmatkalla-sastamalassa-herra/

LAPINJÄRVI

Ensipuraisu Lapinjärveen

Mitä ihmettä voi tehdä Lapinjärvellä?

Tykkimäki: http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/2017/08/05/aika-ei-riittanyt-millaan-tykkimaessa/

YYTERI

Miksei me ikinä…

Tämän lisäksi blogistani löytyy Tampere-juttuja ja ruokavinkkejä vaikka kuinka, joita en tähän nyt enää lisännyt. Toivottavasti tällaisesta koostepostauksesta oli iloa, huomasin kuinka moni ei ole juttuja nähnyt ja ajattelin, että saatte kesälomainspistä. Osa postauksista on neljän vuoden takaa ja mm. blogimuuton takia asetukset ovat keturallaan, mutta asiat pitävät aika hyvin kutinsa edelleen!

Mitä itselläsi suunnitteilla kesälomalle? Saitko uutta irti tällaisesta koostepostauksesta?

Muoks. pahoitteluni, että osa nousee esikatseluna esille ja osa on linkkeinä, tsekkaan postauksen ulkonäköä paremmaksi vielä myöhemmin, toivottavasti saatte selkoa!

On, jos minulta kysytään. Tosin niitä Tukholma-tunteja kaipaisi aina enemmän, aina meinaa tulla kiire! Kyselin äidiltäni, lähdetäänkö ex tempore risteilylle ja päätimme sitten lähteä nelistään tyttöporukalla perinteiselle kävelykatulaivalle, eli Silja Symphonylle.

Laivat ovat kyllä kesällä lapsia varten tehty. Tuli ihan hätä ehtiä kaikkia ohjelmia läpi. Oli muumidiscoa, Harri Hylje-discoa, kasvomaalauksia, tietovisaa, suunnistusta ja kannelle 6 rakennettu lasten kesämaailma, jossa oli ihanasti tilaa ja kaikkea uutta, mitä ei perinteisesti Silja Landissa ole. Sieltä löytyi Hop Lop-tyylistä seikkailurataa, pomppulinnaa, potkuautoja, karuselli ja vaikka mitä. Niin ja muumitkin siellä vierailivat! Jos lapsilta kysytään, he olisivat varmaankin olleet tuolla leikkimaailmassa koko risteilyn. Myös aurinkokannelle 12 oli rakennettu kesäksi ”leikkipuisto”, eli lapset on otettu täysillä huomioon Siljan kesässä. Kannen kuusi kesäleikkipaikassa oli tarjolla myös perheaamiainen, jossa oli samat aamiaiset kuin buffassa, ilman ruuhkia ja lapset saivat mennä leikkimään viereen jos (kun) olivat nopeammin valmiita. Suositukseni tällekin!

Miettiessämme miten käyttäisimme Tukholma-päivän, näytti äitini viime viikonlopun Helsingin Sanomissa ollutta artikkelia, jossa kerrottiin ilmaisista leikkipuistoista ja muista halvoista paikoista Tukholmassa. Päätimme kuitenkin suunnistaa Skansenille, sillä edellisestä visiitistämme oli kaksi vuotta ja kuusiviikkoinen kuopus ei siitä silloin paljon saanut irti. Täältä voit lukea tuon reissun fiilikset sekä Skansenin tarkempia tietoja. Äitini edellisestä Skansen-reissusta oli vaikka kuinka kauan, joten kävimme me nyt yhdessä tutkimassa paikan. Siellä pärjää hyvin tuplakärryjenkin kanssa!

Katselin lipunmyynnissä, että siitä saisi yhteislippuja sisälle sekä akvaarioon. No, otimme vain sisäänpääsyt ja kävelimme hetken puhuen tytöille, että mennäänkö akvaarioon, joka tulee lähes ensimmäisenä vastaan. Sytytti sitten vasta sen kohdalla, että sinne maksaa tosiaan erikseen. Esikoinen kustansi 6 euroa, aikuiset 12 ja kuopus meni ilmaiseksi (yli 4-vuotiaat lapset ovat maksullisia). 12 euroa lisää oli niin kova hinta, että tytöt menivät mummin kanssa tutkimaan akvaarion minun odotellessa Skansenin helteessä. Olipa muuten ollut elämys, siellä oli lasten sademetsä ja olisi saanut silittää niin käärmettä kuin hämähäkkiä! Siitä kertoivat aika tohkeissaan kotona isälleen. Minä siinä ulkopuolella odotellessani tuijottelin, kun orava kollasi kaikki lastenvaunut ja kurkin, ettei vain yhdessäkään ole nukkuvaa lasta. Kannattaa olla varovainen tämän kanssa!

Paljon muutakin kivaa lapsille Skansenilla on ja siellä saisi kulumaan aikaa loputtomasti. Tutkimme sudet ja karhut, ihmettelimme vanhoja koteja ja siirtolapuutarhoja, haistelimme yrttitarhaa, tytöt ajelivat sähköautoilla ja halusin näyttää äidilleni ihanan kahvilan ja sen kakkutarjonnan. Olimme niin täynnä, että söimme vain yhden korvapuustin neljään osaan, mutta olipa muuten sekin tuore ja kanelinen! Tuonne pitäisi mennä syömään vain kakkuja!

Lounaan söimme kauniissa ulkoilmassa keskellä Skansenia ja vuohenjuustosalaatti oli hyvä, kuten oli lasten hamppariateriakin, joka kustansi vain reilut 4 euroa ja sisälsi hampurilaisen, ranskalaiset, omenan ja luomumehun. Ainoa vaan, että idyllin rikkoi valtavat lintumäärät ja minä meinasin tartuttaa lapsiin lintukammoni. Pelikaani nokkaisi minua kuusivuotiaana Kyproksella ja se on jäänyt niin takaraivoon, että riikinkukon tuijottaessa tiiviisti ruokiamme kiinni pöydässämme, meinasi mennä juustot väärään kurkkuun. Kuopuksen mielestä tämä kaikki oli niin jännää, että hän pyöri kuin väkkärä hamppari kädessään. Niinhän siinä kävi, että hamppari oli lopulta kanojen, riikinkukkojen, lokkien ja hanhien tappeluissa maassa. Huh! Mutta hei, hyvää oli!

Laivaan palatessamme helteisen päivän ja kuuden tunnin kävelyn jälkeen teimme ehkä parhaan liikkeen aikoihin – menimme kylpylään ylimmälle kannelle. Sehän on pieni, siellä on muutama poreallas ja lastenallas liukumäkineen, mutta minusta oli ihanaa nostaa jalat ylös höyrysaunassa, esikoinen sukelteli porealtaassa hihkuen, että täällä on kivaa ja kuopus olisi laskenut loputtomiin vesiliukumäkeä. Hyvin onnistunut keikaus siis ennen illan buffaa!

Oli kiva pieni piipahdus taas Tukholmassa, joka on kyllä niin lapsiystävällinen paikka kuin voi olla. Kiivetessäni Skansenilla mäkeä tuplakärryjen kanssa tuli joku random setä auttamaan minua työntämisessä. Ihana ele, vaikka sanoin etten tarvitse apuja, tämä on hyvä jumppa. Heh.

Kuka on suuntaamassa Tukholmaan vielä tänä kesänä? Mikä on oma suosikkikohteesi? Ja hei, Desigualilla oli hirveä määrä juttuja -50%, kannattaa käydä kurkkaamassa heidän alemyyntinsä, jos menet lähiaikoina länsinaapuriin!

Aurinkoinen kesäviikonloppu tuli ja meni ja oli oikeasti aivan ihana. Kävi mielessä tehdä postaus, mutta sitten lähdin lenkille, kuopuksen kummit tulivat yökylään, kävimme Kuumassa ja saunassa ja ostimme teltan jajaja… Homma vain jäi. Miehen ja esikoisen telttaillessa sunnuntai-maanantaiyön minä tsemppasin ja aloin naputtaa postauksia. Piti siis jo aiemmin tulla huikkailemaan mm. kesäkuun asuäänestyksen voittajaa ja muuta vastaavaa, mutta perjantainakin sattui ja tapahtui.

Esikoinen oli päivän sirkuskoulussa ja minä suhailin edes takaisin, kun on niin helppoa yhden lapsen kanssa. No, kun juoksin kaupasta ulos taaperon perään mietin, että mikä tässä nyt on niin helppoa, mutta kai se jotenkin helpompaa on. Meillä on ollut nyt ihme viikko, kun lapsi on ollut pari kertaa yökylässä ja teltassa ja ties missä, olen ollut aika paljon kaksin pienen kanssa. Joskus luin lauseen, että lapsi ansaitsee aikaa ilman sisarustaan ja se on varmasti ihan totta. Tämä kaksi lasta on helppo määrä ”jakaa” ja molemmat ovat ihan erilaisia yksinään, kun huomiosta ei tarvitse taistella. Perjantai-iltana mokasin ja ostin valmiin pussin uunikasviksia ajatuksella ”noita meillä on ennenkin ollut”, enkä lukenut tuoteselostusta. Sen seurauksena kuopus oksensi 14 kertaa, kun koski allergeeniin ja meni perjantai-ilta sekä yö sekaisin ja postaukset jäivät.

Nämä kuvat puolestaan otimme lähdön hetkellä risteilylle. Monetko kuvat tuossa juna-aseman edessä on otettu? Tuntia ennen junan lähtöä en ollut pakannut, sitten vauhdilla pakkasin, siistin naamani ja painettiin junaan. Kuvia ottaessa äitini viestitteli, että on jo junassa, mutta ihan hyvin mekin sitten lopulta ehdimme. Yhdessäkään laiva/Tukholma-kuvassa en ole, sillä en alkanut äitiäni valjastaa kameran varteen. Oikeastaan ihan kiva niin, otin todella paljon vähemmän kuvia ja toisena laivapäivänä pidin kameran hytissä. Harvinaista!

paita ja arskat H&M/ caprit SOYA CONCEPT/ neuletakki ESPRIT/ tennarit TOPWAY/ rannekoru OXXO

Täällä siis jatketaan miehen lomahommia, kaksi viikkoa tuntuu niin lyhyeltä, että meinaa tulla ihan paniikki. Tänään suunnataan Yyteriin, kelit ovat ihanat!

Niin ja kesäkuun asut! Äänestitte suosikiksenne asun numero 3, joka on muuten aika samanhenkinen kuin tämän postauksen asu. Arpaonni puolestaan suosi Riittaa!

Ihanaa helteistä tiistaita kaikille!

Eilen oli upea hellepäivä ja me olimme päättäneet ajella heti aamusta Yyteriin päiväretkelle. Kurvasimme tällä kertaa Seikkailupuisto Huikeen pihaan parkkiin ja suuntasimme siitä rannalle, sen sijaan että olisimme menneet Bikini Barin liepeille. Osoittautui erittäin hyväksi vaihtoehdoksi, sillä ranta oli tuosta päästä lähes tyhjä ja toisessa päässä oli hurja kuhina!

Mitä meidän Yyteri-päiväämme sitten kuului? Oliko se täysin onnistunut aurinkopäivä vai pieleen mennyt kiukuttelupäivä? Kun makasin hienossa hiekassa tuijottaen upeata suomalaista maisemaa, mietiskelin tätä mielessäni. Samalla mietin, että Yyteri lienee Suomen kauneimpia paikkoja ja kuvia kertyi vahingossa ihan hirveä määrä.

Rantapäivä oli:

• perheaikaa parhaimmillaan
• Suomen kesää parhaimmillaan
• eväiden syömistä, jotka maistuivat hurjan hyviltä, ananas maailman makeimmalta
• lasten innostunutta touhotusta
• innostunut isä vallihautaa rakentamassa ja kuvaamassa luomustaan
• upean reippaita uimareita kylmässä merivedessä
• rantavehnän takana kikattavia lapsia huutamassa ”isi ja äiti pussaa”
• haleja ja kikatusta
• iloisia hetkiä, joista mieleeni lämpimänä jäi esikoisen kommentti ”äiti mulla on sun kanssa kivaa”
• hiekkaa varpaissa, merituuli tukassa, aurinko iholla
• automatkalla nelistään laulettuja Muumilauluja
• polttareissa tutustumaani tuttuun törmäys ja kuulumisten vaihto
• valtavan suloinen taapero, joka innostui heittelemään myös hattuaan, kun halusin itse ottaa kuvan, jossa viskon hattua
• rannalle täydellisesti sopivat Samaskorun ananaskorvikset, jotka kustansivat peräti 5 euroa

Rantapäivä oli myös:

• ”Miksi pitää ajaa näin kauas, että pääsee rantaan”-mutinaa
• ”Äiti mulla on pissahätä”-ilmoituksia ja vaellusta vessaan
• uikkarista vahingon siivoamista, jonka seurauksena kuopus veti vaippalookissa loppupäivän
• hiekkaa suussa ja muualla, missä ei sitä välittäisi olevan
• ötökän puremia kantapäässä, kun makasin hiekalla ja joku puri minua
• pari ”Äiti toi lyö mua, aiiii”-kiljuntaa ja erotuomarointia
• kylmä merituuli iholla, joka sai +26 astetta tuntumaan kylmältä. Kun lähdön hetki koitti, mittarissa oli +29 ja tuuli oli kadonnut.
• ilmeisesti helteestä sekaisin mennyt pienen vatsa ja aikamoiset vahingot myös huoltoasemalla, jonka vuoksi hänelle jäi päälle enää vaippa ja jatkoin päivää kotona pyykinpesulla.
• Lähtiessä luin kyltistä, että älä kävele dyyneillä ja muistin taas tuon säännön ja koin huonoa omatuntoa. Mies lohdutti, että käytiin vain reunalla eikä varsinaisesti kävelty siellä.

Mutta sitähän se on, elämää lasten kanssa. Aina touhutaan, sattuu ja tapahtuu. Kuvista arvaatte, kumpaan puoleen päivästä aion keskittyä? Oli ihana rantapäivä, enkä voi kuin suositella: kaikki 100 kilometrin säteellä olevat, menkää Yyteriin! Minä jopa harkitsin Asuntomessuja samalle päivälle, mutta pelkkä rantapäivä vei meiltä 10 tuntia. Ja kyllä kannatti. Jäi niin iso läjä ihania kuvia ja muistoja. Niin ja menkää sinne Huikeen päähän, sekin kannattaa!

Kuka rakastaa Yyteriä ja rantapäiviä? Toivottavasti tulitte yhtä hyvälle mielelle kuvista kuin tulin itse, ihanaa keskiviikkoa!

Tiesittekö, että alpakan jalat ovat pehmeät, kuin koiran tassut? Ja että kynnet tulee leikata vähintään kolmesti vuodessa? Tai että alpakka sylkee vain suuttuessaan?

Näitä ja muita hauskoja alpakka-faktoja kuulimme eilen ajellessamme Haanpään kesäkahvilaan Korpilahdelle. Paikka on ihan Ysitien varressa ja olemme ajaneet siitä monia, monia kertoja ohi. Aina on kuitenkin ollut joku este päästä kesäkahvilaan, yleensä nukkuvat takapenkkiläiset, vaikka jo viime kesänä halusin paikkaan päästä. Nyt saimme aikaiseksi ajella sinne ihan erikseen!

Haanpään kesäkahvila on sympaattinen pieni kahvila, joka on rakennettu vanhaan navettaan. Tarjolla on niin suolaista leipää, tuoreita munkkeja kuin esimerkiksi Liisankankaan jäätelöä. Paikka on koristeltu kauniisti ja siellä on myös kesäkirppis, jonka tuotto menee eläinten ruokaan sekä hyvinvointiin. Niin ja toki sieltä saa ostaa alpakan villasta tehtyjä juttuja, kuten pipon tai kaulahuivin! Minusta ehkä ihanin juttu oli alpakka-piparimuotit, mahtava idea!

Pihalla kävelee kukkoja ja kanoja, on vanhoja pyöriä, lampaita aitauksessa ja tietysti niitä alpakoita! Ne ovat aivan todella hurmaavia eläimiä ja jotenkin niin erilaisia, että niitä oli hauskaa tuijotella. Saavuimme paikalle kunnon ukkoskuuron aikaan, joten alpakat olivat sen myötä läpimärkiä, mutta taisivat vain nauttia kastumisesta. Tilan isäntä syötti eläimiä ja tenttasin samalla kaikkea keritsemisestä alpakoiden sylkemiseen. Oli pakko saada tietää sylkevätkö ihmisten päälle (kuulemma näin ei ollut käynyt). Tytöistä oli superjännää kokeilla kahvilan puolella keritsemisestä talteen otettua alpakan villaa, sillä itse alpakat eivät silittelystä välittäneet. Ne ovat jotenkin hämmentäviä eläimiä, näyttävät yhtä aikaa niin koiralta, lampaalta kuin kaniltakin suurien korvien ansiosta ja ehkäpä juuri siksi niin hellyttäviä!

Ihana sympaattinen paikka ja lapsille hyvin mielenkiintoinen. Suosittelen, ettet aja ohi! Haanpään kesäkahvila on avoinna kello 11-18 ja maanantait se on suljettu.

Onko ruudun takana ketään täällä käyneitä? Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Yksi jutuista, mitä ehdimme tekemään Jyväskylässä oli lasten liikennepuisto Viitaniemessä. Puisto on ilmainen ja avattu jo 1960-luvulla, mutta en muista käyneeni siellä IKINÄ. En, siis vaikka olen asunut vuosikaudet Jyväskylässä. Nyt ajattelin, että omat lapset olisivat sopivan kokoisia sinne, joten kävimme testaamassa. Puisto on avoinna maanantaista lauantaihin ja sieltä löytyy monenkokoista polkuautoja ja traktoria. Toivoimme saavamme sellaisen, mihin mahtuu kaksi kyytiin tai vastaavasti sellaisen, jossa lapsi voi istua edessä aikuisen polkiessa, sillä 90 senttiä pientä naista ei riittänyt polkemaan itsenäisesti mitään vaihtoehdoista. Noita isompia oli vain vähän tarjolla ja nekin koko ajan menossa, joten taapero pääsi sitten sylikyydillä (joka ei häntä haitannut, mutta kun jarrukin on kädellä, tuntuivat kädet loppuvan kesken) .

Siellä me sitten kaasuttelimme ympäri puistoa ja odotimme liikennevalojen vaihtumista vihreäksi. Tankattiin välillä biokaasua ja lopuksi oli aivan pakko kiivetä alueella olevaan käppyräiseen puuhun. Niin kenen oli pakko, sitä voikin arvailla.

Liikennepuistosta suuntasimme vielä Mäki-Matin perhepuistoon, joka on yleensä todella täynnä ja siellä on hyvin monenlaista ohjelmaa tarjolla. Helteisenä lauantaina paikalla ei ollut juuri ketään, mutta esikoinen sai ikäisensä kaverin, jonka kanssa juoksivat hiki päässä etsimässä kaikki Pokemonit. Välillä pidettiin sadetta kahvilassa (josta saa muuten mm. keittolounasta) ja leikit jatkuivat. Mäki-Matin perhepuisto on kunnon monitoimikeskus, jossa on vaikka minkälaista leikkiaktiviteettia, perhekerhoa, pelejä joita lainata, erilaisia teemajuttuja jajaja! Kannattaa kurkata puiston facebook-sivuilta lisää, jos satut suuntaamaan Jyväskylään. Tälläkin viikolla tarjolla on mm. kivien maalausta sekä vilttikirppistä!

Kirppiksestä puheen ollen, kun olin lapsi, pakkasimme kamat autoon ja ajoimme perhepuiston vieressä olevalle Oikokadulle kello 6 lauantaiaamuna. Valitsemaan hyvä kirppispaikka, sillä siellä pyöri todella suosittu kirppis. Kuinka jännää olikaan mennä äidin ja parhaan kaverin kanssa kukonlaulun aikaan myymään, muistan tosi kivana lapsuusjuttuna! Onkohan tuota kirppistä vielä?

On kivaa tutkia Jyväskylää lastenkin näkökantilta, kun itse olin jo koululainen sinne muuttaessa. Mitä kaikkea kivaa kesäisessä Jyväskylässä onkaan!

Onko itsellesi tuttuja paikkoja, suuntaatko kesällä Keski-Suomeen? 

Sillä sitähän riittää, niin edullista kesätekemistä kuin kesäkelejäkin vielä! Ja monilla varmaan vielä lomaakin? Uskon, että tämä lista olisi loputon, mutta kerron muutamasta kivasta kesätekemisestä, joita meidän perhe on tehnyt tänä kesänä lähimaastossa. Toivottavasti joku inspiroituu! Kuvat ovat tällä kertaa pitkälti kännykästä, pitkälti olosuhteiden pakosta, joten valitan niiden ei niin parasta laatua!

1.Kintulammin ulkoilumaastot

Kintulammin retkeily- ja luonnonsuojelualueella on 15 kilometriä opastettua retkeilyreitistöä, joka koostuu useista vaihtoehtoisista rengasreiteistä. Alueella on myös neljä erilaista laavupaikkaa kuivakäymälöineen ja Kirkkokivelle on esteetön 300 metrin matka parkkipaikalta. Alue kunnostettiin ja toteutettiin vuonna 2017, eli laavut ovat aivan uusia. Paikalle pääsee auton lisäksi paikallisliikenteellä tai jopa pyörällä, matkaa Tampereelta on noin 24 kilometriä.

Tuolla alueella mies ja esikoinen viettivät yhden yön ja matka tuntui olevan todella ikimuistoinen! 5-vuotias oli mahtavassa telttailuiässä ja oli ihmetellyt kaikkea luonnosta hampaideen pesuun metsässä. Laavulla oli vieraskirja, jota olivat lukeneet iltasaduksi ja yö isoman kanssa sujui helposti makuupusseissa. Sen sijaan taaperomme on sellainen iltakukku ja riehuja, etten uskaltanut ajatella telttayötä nelistään, mutta päiväretkiä voisimme hänenkin kanssaan tehdä. Toivat meille vielä herkulliset leivonnaiset tullessaan Kotileipomo Nisutiinasta ja kehuivat kovasti Kintulammia retkeilijöille!

2. Uiminen

Tämähän on nyt aika itsestäänselvyys näillä keleillä ja vielä ovat järvet hyvässä levätilanteessa tai siis paremmin sanottuna ovat kohtuullisen levättömiä. Olemme käyneet mm. Alasjärvellä, Rauhaniemessä sekä Kaukajärvellä. Näistä ensimmäinen on ehdottomasti mukavin, rauhallisin ja siistein ranta, mutta sieltä puuttuu ”palvelut”, kuten kioskit tai sup-laudat. Sen sijaan Kaukajärvi järkytti eilen roskan määrällään, roskat tursusivat pitkin rantaa ja vettä! Ehdottomasti suosittelen siis Alasjärveä ja omia eväitä, vaikka paljonhan vaihtoehtoja on. Täältä löytyy lisää Tampereen uimarannoista!

3. Yleiset saunat

Olen testannut uuden Kuuman ja todella vanhan Rajaportin, mutta tänä kesänä kävimme ekaa kertaa perheenä Rauhaniemen kansankylpylässä Lapinniemessä. Sehän sijaitsee uimarannalla, eli hyvä uimismahdollisuus on ja suoraan saunasta pääsee viilentymään Näsijärveen. Paikan päällä on myös kioski, josta ostaa saunajuomia ja rannan kioskista saa niin jätskit kuin pikkusuolaiset. Sauna maksaa 7 euroa ja alle 7-vuotiaat ovat ilmaisia. Ensi perjantaina on muuten tiedossa kuutamosauna, kun odottelemme Tampereellakin verikuun näkyvän!

Entäs se sauna? Tilat ovat aika vanhat ja olisin itse kaivannut ainakin rantaläpsyjä. Kesäisenä arki-iltana sauna oli niin täynnä, ettemme meinanneet mahtua sisään. Lauteilla istui kahdella puolella kolmessa tasossa porukkaa, yhteensä varmasti kymmeniä ihmisiä. Ja löylyt, huh! Kokemus olisi varmasti erilainen talvi-iltana avantoon pulahtaessa. Mutta perinteitä tässäkin paikassa on ja ihanaa oli päästä järveen! Jouduimme aika pitkään jonottamaan suihkuun, eli ihan juuri ennen sulkemisaikaa ei kannata olla suihkujonossa.

Mitäpä muuta listaan lisäisit? Me olemme myös geokätköilleet lähistöllä (tätä voi tehdä ilmaiseksikin tai ladata luuriin maksullisen sovelluksen, joka avaa hieman enemmän kätköjä!). Iltajätskit Särkänniemessä olivat aika jees, sillä sisäänpääsy ei maksa, Angry Birds landissa on leikkitilaa vaikka kuinka eikä sekään maksa ja mistään muualta ei varmaan saa PÄÄRYNÄpehmistä. Olivat vielä ihan hurjan kokoiset. Tällekin siis suositus!

Juttuja tähän listaan olisi loputtomiin ja niitä voi vinkkailla vaikka kommenttiboksiin! Oletko itse testannut jotain näistä jutuista? Aurinkoista uutta viikkoa!

Siinäpä kysymys, jonka olen kuullut usein. Mistä saan virtaa ja onko minulla enemmän tunteja vuorokaudessa kuin muilla, kun teen koko ajan. Ja että vaikutan energiseltä ja aktiiviselta, mikä on salaisuuteni.

Tunnustan, että olen välillä vähän levoton (välillä, siis aina) ja äitini hermostuu aina kun olemme heillä ja toteaa ”eikö nyt vain voisi olla?”, kun heittelen ilmoille seuraavaa ideaa liittyen alpakkakahvilaan tai pyöräreissuun tai muuhun. Saahan sitä aikaiseksi kun on tällainen levoton sielu, mutta välillä olisi todellakin hyvä vain olla.

Eilen oli ihan kamala aamu. Lapset tappelivat, väsytti, mikään ei sujunut. Pudotin puhelimeni niin, että koko lasi on nyt mäsänä ja instastoriesit aika sumuisia. Iltaan mennessä olin kuin uudesti syntynyt. Monestakin syystä, mutta yhtenä suurimmista tekijöistä oli liikunta. Kävin juoksulenkillä.

Liikunta on minulle aina se, mistä saan virtaa. Saatan olla väsynyt, huonotuulinen ja ties mitä ennen liikuntaa, mutten koskaan sen jälkeen. Olen harrastanut säännöllisesti jotain liikuntaa lähes koko elämäni ja jos en pääse useampaan päivään tekemään jotain, aineenvaihdunta tyssää, maha ei toimi, ruokahalu on ihan eri, uni on erilaista ja mieliala erilainen.

Olen kausiliikkuja, eli hurahdan aina johonkin juttuun, teen sitä täysillä ja vaihdan seuraavaan. Tiedätte, että nyt on juoksukausi menossa. Sitä ennen oli pitkään jumppakausi, kävin viisikin kertaa viikossa ryhmäliikuntatunneilla. Oli joogaputki, talvella ihan hurja hiihtoinnostus. Nuorena pyöräilin ihan joka paikkaan, koulumatkat, kaikki. Oli oma hevonen, koristreenejä, nuorisoaerobic ja potkukelkkailu. Liikuin talvisin ties mihin potkukelkalla!

En voi kyllin ylistää sitä, miten hyvää liikunta tekee. Se täytyy muistaa pitää monipuolisena, täytyy muistaa levätä ja täytyy muistaa, ettei aina tarvitse liikkua täysillä, myös kävely metsässä on liikuntaa ja tekee hyvää niin kropalle kuin mielelle. Minä vaikutan varmasti ihan sekopäältä, kun välillä juostessa jammailen ja laulan kovaan ääneen biisejä, joita luureista kuuntelen. On vaan niin hyvä fiilis kropassa ja endorfiini virtaa.

Olen myös onnekas sen suhteen, että mies tykkää liikkua, me olemme edelleen pitäneet mahdollisuuksien mukaan viikko-ohjelmassamme yhden pitkän juoksulenkin yhdessä, kun lastenvahti on meillä. Se on ollut vähän kiikun kaakun nyt kesällä reissujen takia ja miehen jalkavamman takia, hän on enemmän pyöräillyt ja uinut ja minä kipittänyt. Tänään lenkkimme on vähän vaakalaudalla +30 helteen takia, mutta katsotaan miten käy! Se on meille ehkä parasta laatuaikaa, jolloin ei kosketa puhelimiin, jutellaan, nautitaan luonnosta ja jalat rullaavat juosten samalla. Molemmilla on aina hyvä mieli lopussa (no joo, ollaan me pari kertaa tultu tapellen eri reittejä takaisin).

Välillä ärsyttää miten paljon liikunta vie aikaa, kun käymme miehen kanssa erikseen peräkkäin liikkumassa, mutta toisaalta se on se asia, mille haluamme repiä aikaa. Nyt kesällä mies on saanut vetää uintitreenejä järvessä ja me muut olemme tehneet sillä aikaa rannalla hiekkakakkuja. Olen juossut aamuseiskalta ennen reissuun lähtöä, kun muuten ei ehdi. Olen juossut kampaajalta kotiin, hierontaan ja etsinyt aikaa sille, mitä haluan tehdä. Nyt viime aikoina juoksu ja hiihto ovatkin nousseet ykköslajeiksi, sillä niitä on niin helppo tehdä missä vaan ja napata lenkkarit mukaan.

Tunnin lenkin jälkeen olen hikinen, onnellinen ja hyvällä tuulella. Jaksaisin puuhata loputtomasti mitä vaan, jaksan tarttua kotihommiin, nukuttaa lapset ja ruoka maistuu. Olen kerta kaikkiaan eri ihminen liikunnalla kuin ilman. On niin pienestä kiinni, että liikuntaa pystyy harrastamaan, siksi jokaisesta juoksulenkistä täytyy nauttia. Aina ei todellakaan kulje, mutta tuleepahan oltua pihalla ja haukattua happea. Viime viikonloppuna juoksin kympin keskellä päivää liian vähällä nestetankkauksella – olo oli hirveä monta tuntia, eli ei mennyt sekään nappiin.

Liikunnan ei tarvitse tähdätä mihinkään kilpailuihin (jotenkin tuntuu, että nyt keski-ikäistyvässä kaveripiirissä tavoitteelliset treenit ja kilpailut ovat yks kaks yleistyneet), vaan se voi olla pelkkää hauskanpitoa. Temppukoulu taaperon kanssa ja vauvajumpat ovat olleet nekin aivan ihania! Raskausaikana kävin mm. raskausajan pilateksessa ja uskon saaneeni siitä voimia synnytykseen ja siitä palautumiseen. Joka ajalle ja tilanteelle löytyy lajinsa. Olen ollut todella iloinen, kun esikoinen oppi ajamaan ilman apupyöriä, olen saanut kaverin lenkille. Hän polkee ja minä juoksen, viime viikonloppuna vedettiin 7 kilometriä kaatosateessa ukkoskuurossa. Ja kivaa oli!

Siitä minä saan virtaa, sitä minä rakastan. Liikuntaa. Sen jälkeen saan aikaiseksi mitä vaan.

Mikä on sinun virtalähteesi? Tai lempiliikuntalajisi? Nautinnollista liikuntapäivää, lähdetkö tänään lenkille, jumppaan tai kenties varjoisaan metsään kävelylle?

P.S. Vihasin koululiikuntaa ja lintsasin yläasteella niin monta liikuntatuntia, että sain ehdot. Siinä sitten poljin ylimääräistä lenkkiä pitkin Jyväskylää liikunnanopen vahdatessa perässä autolla. Se ei siis kerro mitään, onko koululiikunnasta tykännyt, homma helpottui heti kun sai valita itse lajinsa ja suorituksia ei koko ajan mitattu!

Helteisenä heinäkuun iltana suuntasimme koko perhe Pyynikin kesäteatteriin katsomaan Herra Hakkarainen seikkailee-kesäteatteriesitystä. Samalla uhmasimme ikärajasuositusta, sillä esitystä suositellaan yli 3-vuotiaille ja mukana oli myös 2-vuotiaamme. Uskoimme, että hän jaksaisi 50 minuuttisen esityksen katsoa.

Esitys alkoi ja taapero oli haltioissaan. Katsomo on pyörivä karuselli hän hihkui! Välillä kun se oli pidemmän hetken paikallaan, neiti kyseli miksei karuselli pyöri. Katsomo teki suuren vaikutuksen häneen ja naama oli kuin Hangon keksi, aina kun pyörähdettiin eteenpäin.

Esitys käynnistyi Masa Marsun jutuilla, jota esittää monelle tuttuakin tutumpi kasvo Pikku Kakkosesta, eli Veera Degerholm. Itse asiassa Masa Marsu veti koko esityksen läpi ja olikin yllättäen sen päähahmo, eikä itse Hakkaraista niin paljon näkynytkään. Sen sijaan oli Töhrijä-Tane, rouva Hakkarainen, poliisi, unissakävelijä neiti Kreekula ja kaikki muut hahmot vedettiin yllättävänkin sujuvasti läpi kolmella näyttelijällä, muita rooleja näyttelivät Juha Antikainen sekä Riitta Lindroos. Esitys sai alkunsa hämärätyypeistä, jotka tuhrivat kaupunkia ja sitä täytyi lähteä selvittämään.

Alle tunnin esitys eteni vauhdilla, vaikka pari matematiikan dialogia alkoivat käydä vähän puuduttaviksi pienille. Sen sijaan kohtaus, jossa jättiläishämähäkki pomppasi esiin sai taaperon jopa hätkähtämään ja kiipeämään isänsä syliin. Esikoinen innostui huutamaan mukana niissä kohdissa, joissa yleisöä oikein pyydettiin osallistumaan, erittäin suotava juttu lasten teatterissa.

Kepeä ja viihdyttävä pätkä on tämä Pyynikin kesäteatterissa pyörivä lastenesitys, jonka pääsee katsomaan vielä viikon ajan. Naapurin 7-vuotias oli todennut esityksen olevan vähän lapsellinen, eli toimi todella hyvin juuri meidän 2- ja 5-vuotiaille. Suosittelen kyllä testaamaan Pyynikin teatterin, se pyörivä katsomo on lasten mielestä huikea juttu! Ja katsomo on myös katettu, eli hellettä ei kannata pelästyä.

Kiitos myös näyttelijöille siitä, että jaksoivat helteestä huolimatta tulla moikkamaan lapsia esityksen jälkeen, vaikka selkeästi kuuma heillä oli. Ikimuistoinen hetki tuokin! Sattumalta nuorempi neiti oli halunnut ottaa mukaan Koiramäen Martan, harvemmin tuota lelua kuljettaa mukanaan. Osui vahingossa samaan genreen ja sen huomasi kyllä itse Hakkarainenkin.

Onko muita esityksen nähneitä? Mitä piditte? Tai mitä lastenteatteria suosittelisit?

*Liput saatu blogin kautta. Herra Hakkarainen seikkailee-esitys pyörii aina 5.8.2018 asti.

Siis tuo rallatus, tiedätte varmasti jokainen Alatalon laulaman Puuhamaa-laulun. Sitä ei varmaan ole vaihdettu ikinä, soinut parikymmentä vuotta televisiossa? Olen käynyt Puuhamassa joskus lapsena ja viime viikolla suunnistimme sinne kälyn sekä tyttöjen serkkujen kanssa. Tampereelta ei aja kuin tunnin paikalle ja parkkipaikka on ilmainen, eli paikan päälle oli hyvin helppo saapua.

Entäs se paikka sitten, onko se paras? Sisäänpääsy on 25,50 euroa, alle 3-vuotias pääsi ilmaiseksi. Sillä maksulla saa sitten kaiken, mitä puistosta löytyy. On jonkinlaisia laitteita, serkkutyttöjen suosikki oli sellainen, missä sai itse painaa napista pyöriikö laite pää ympäri. On iso iso leikkipuistoalue, sisäleikkipuistoa ja mm. leppislaite ja karuselli pienemmille lapsille. Keli oli niin kuuma, että enemmänkin olisi voinut tutkia sitä puistoaluetta, mutta lapsilla liimaantuivat paidat selkiin kiinni. Siispä siirryimme buffaan syömään ja vesipuistoalueelle.

Buffa oli ihan ok, mutta suuri miinus oli kertakäyttöastiat, joita siellä käytettiin heinäkuun ihmismassalle. Olin aika hämmentynyt. Siirtyessämme vesipuistoalueelle näkyi ihmismassan vaikutus pesutiloissa – kaikkialla oli aika likaista ja hiuksia joka puolella, missään ei taidettu päivän aikana siivota. Vessoissa tursusi roskiset yli.

Itse vesipuisto oli tuollaisella +30 kelillä mainio, vaikka väkeä toki oli paikalla. Esikoinen laski serkkujensa kanssa joka ikisen mäen ja pienillekin löytyy allas ja vähän helpompi mäki. Kun jossain vaiheessa isommat jäivät jonottamaan vesiliukumäkiin, me hiippailimme kuopuksen kanssa höyrysaunaan, joka löytyy altaan reunalta. Se oli hänen mielestään tosi ihana, vaikka edelleen, se lattioiden puhtaus…

Lapsena minulle jäi mieleen, että Puuhamaa oli tylsä. Veikkaan tuon ikäni (olin ehkä 8-9-vuotias) olleen sellainen, että kaipasin jo laitteita, enkä niin innostunut polkuveneestä tai trampoliineista. Sen ikäisenä vesipuisto olisi ollut huikea, mutten muista oliko keli liian kylmä vai onko vesipuistoa edes aina ollut? 5-vuotiaille likoille näytti uppoavan puistossa ihan kaikki, eli heillä oli ihan täydellinen ikä tuohon puistoon.

Minua jäi häiritsemään pesutilojen epäsiisteys, vessojen epäsiisteys ja henkilökunnan sellainen ”blaah”-asenne. Kertakäyttöastiat. Kun menimme kuopuksen kanssa laitteeseen, jota poljetaan itse ylhäällä, meni laitteen kyytiin asettautumisessa aikansa, kun penkki jäi aina käteen. Sähköformuloissa lasta ei autettu kypärän kanssa. Tuntui, että niin tunnusbiisi kuin laitteet ovat sieltä jostain kaukaa vuosien takaa.

Kun meinasin ostaa lähtiessä juotavaa matkalle, ei jono liikkunut kerta kaikkiaan mihinkään kahviloissa ja päätin kurvata parin kilometrin päässä olevaan K-kauppaan hakemaan matkajuomiset. Se olikin hyvä idea, sillä puiston ulkopuolella mainostettiin, että Puuhamäki-kuitilla saa kaupasta 5% alea, eikä ollut jonoja. Suosittelen!Menisinkö uudelleen Puuhamaahan? Menisin, mutta sen verran iso alue on ja lippu niin tyyris, että varaisin ehkä ihan koko päivän hommaan. Viileämpi päivä ja pelkkä se puisto- ja laitealue toimisi varmaan paremmin kuin supertäysi ja siivoamaton vesialue. Jos esikoiselta kysytään, hän varmaan menisi uudelleen ja vain vesipuolelle. Siis vähän kahtiajakoiset fiilikset jäi meidän reissusta!

Mitkä ovat omat tunnelmasi Puuhamaasta, milloin olet viimeksi käynyt? Sainko korvamadon aikaiseksi tuolla biisillä?

P.S. Huomasitteko kuvasta, MISTÄÄN ei saa noin valtavia pehmiksiä. HUIH!

Vaikka Tamperetta ylistin, minä palaan vielä Turkuun kerran! Mitä me sitten teimme, kun mittari paukutti +34, Turku oli Suomen lämpimin paikka ja kaupungissa tuntui siltä, että sulaa asfalttiin kiinni? Hakeuduimme veden äärelle, mitä on harrastettu paljon tänä kesänä.

Ensimmäinen kohde oli Kupittaan maauimala, jonne ajattelimme kävellä lyhyen parin kilometrin matkan. Hurjalla helteellä kävikin niin, että tuo matka oli lapsille pitkä ja pidimme mehutaukoa puun alla ja ties mitä. Mutta perille päästiin ja perhelippu kustansi 13 euroa. Maauimalassa oli kivat nurtsialueet, lastenallas, kuntouima-allas ja syvenevä uima-allas. Väkeä oli kuin pipoa, mutta ei se haitannut, pukkarit ja vessat vetivät ja jonottaa ei tarvinnut. Liukumäki oli aika hitti!

Seuraavana päivänä testasimme Samppalinnan maauimalan, joka onkin sitten ihan erilainen, maksu oli sama 13 euroa perhelipusta. Se on enemmän uimahallihenkinen saunoineen, hyppytorneineen ja kuntouimaratoineen. Lastenallas löytyi myös, mutta se oli roskainen ja matala, esikoinen innostuikin enemmän ponnahduslaudasta. Pienten lasten kanssa valitsisin jatkossa näistä kyllä ehdottomasti Kupittaan ja jos keli olisi ollut vähän viileämpi, myös seikkailupuisto olisi ollut kiva testata.

Veden äärellä on myöskin risteily ja mietimme onko sellaisessa järkeä, mutta olihan se kiva. Parin tunnin illallisristeily Rudolfinalla lähti samoihin maisemiin merelle kuin esim. Vikingin laivat, mutta vähänkö eri näkökulmasta sitä katselee maisemat pienestä laivasta! Esittelin Ruisrockin alueen lapsille ja tutkimme netistä tarkemmin Loistokarin historiaa. Laivalla oli myös hyvä päivällinen, joten tykkäsimme tästäkin setistä!

Joen rannassa oli ihanaa käyskennellä helteessä ja tutkia kansainvälisiä markkinoita, jotka olivat juuri kaupungissa. Esikoinen bongasi myös apteekkimuseon ja halusi aivan välttämättä sen tutkia. Viimeisenä päivänä siis niin etsimme geokätköjä Turun linnan liepeillä saksalaispariskunnan kanssa, kuin kävimme Apteekkimuseossa. Se olikin hyvin viehättävä paikka ja sopivan kokoinen tutkia pienten lasten kanssa. Lapsille on omat opaslehtiset ja jutut ja varsinkin 5-vuotiasta museo kiinnosti kovin. Sen naapurissa voi tehdä ihania shoppailuja ja museon pihalla on ihana kahvila jonka herkut näyttivät taivaallisilta. Myös pieni apteekki on lapsille, jossa he saavat leikkiä apteekkaria. Ehdottoman suositeltava ja kivan kokoinen kohde lapsiperheelle!

Turussa olisi kyllä vaikka mitä ja jätimme tällä kertaa täysin kaupat koluamatta ja keskityimme nauttimaan kesästä ja maisemista. Mitä itse suosittelisit Turussa? Oletko käynyt näissä paikoissa?

Iloista alkavaa viikonloppua!